11.10. Sunnuntai
olikin erilainen jahtipäivä, sillä aamu starttasi kokoontumisella
yhdessä lauttalaisten kanssa Koittankosken koululle. Koululle oli
kokoontuneena yli 30 miestä ja suunnaksi otettiin Saaret. Neljä koiraa
laskettiin hakemaan 1000 hehtaarin alueelle kolmeksi tunniksi, mutta
yhtään näköhavaintoa hirvistä ei tehty. Yksi hirvi todennäköisesti meni
passin ohi Hepokoskessa, mutta kaikkinensa alue vaikutti varsin
tyhjältä. Puolen päivän jälkeen jakaannuttiin taas omiin porukoihin ja
passitus suunniteltiin Mäntylänkulman nuolukiven ympärille, jossa oli
yöllä vasaporukka käynyt. Tätä porukkaa ei kuitenkaan löytynyt. Päivän
päätteeksi mentiin vielä Rydistöön jäljittämään aamulla nähtyjä kahta
sonnia, mutta mitään ei löytynyt, vaikka Vilan veli Vinkkikin oli
haussa avustamassa.
17.10.
Aamun ajo suunnattiin Marttanmaalle ja Puskaniittyyn. Ollin Rane päätti
kuitenkin toisin ja kävi omatoimisesti tarkastamassa Välijoen. Vila
kuitenkin lähti passituksen keskelle ja riistapellonreunasta jäljitti
hirvet Vareskankaalle. Heitonsivun pellonreunassa Risto ampui vasaa,
joka ei kuitenkaan jäänyt. Vila toi samaan aikaan sonnin
Suojärvenkeitaalle jonne Miika pääsi ensimmäisen kaatonsa tekemään.
Sonni jätettiin suolle ja lähdettiin jahtaamaan Riston vasaa, joka
kuuden kilometrin jäljityksen jälkeen kuoli Jonin laukaukseen
lauttalaisten puolelle Kuvaskankaannevan reunaan. Sonnin suoltahaun
jälkeen otettiin vielä yksi veto Koivumutkasta, mutta mitään ei
löytynyt.
18.10.
Koittanjärvi Isomaa akselille laitettiin taas Vila ja Rane hakemaan.
Ennen kuin koirat sai hirvikontaktia emä ja vasa kävivät näyttäytymässä
Tuomakselle ja Touko pääsi vasan kalasääskenpesälle ampumaan.
Viitalan takaa Vila löysi lehmä ja sonni ja Rane läheltä
Toukon
passia lehmän, jonka se saatteli Erkin passiin eikä Erkki erehtynyt.
Myös Vilan seuraama 10-piikkinen sonni tuli Erkin passii vielä
paremmalle hollille kuin aikaisempi naaras, mutta tämä sai jatkaa
matkaansa. Kun saalista suolistettiin, Toukon passiin asteli omia
aikojaan toinen emän ja vasan porukka. Tämäkin vasa kuoli lopulta
Miikan laukauksiin ollintakana, joten viikonloppu oli saaliin suhteen
varsin onnistunut. Saalista tuotaessa suulille saatiin vielä tieto,
että Piikkilänkylästä oli tulossa haavoittunut 8-10-piikkinen sonni
meidän puolelle, joten jahdata saatiin ihan ehtooseen saakka. Sonni
onnistui kuitenkin eksyttämään koirat jokeen, joten sitä ei enää
tavoitettu.
13.11.
Seurantakokouksessa todettiin
hirvistä olevan kumossa nyt kaksi kolmannesta, vasaprosentin
ollessa 44 ja urosprosentin 62. Loput ison luvat pitäisi siis käyttää
naarasvoittoisesti. Kolme seuraa saivat pankista jo nyt lupia ja loput
seurat saavat, kun ovat ampuneet kaikki vasansa. Meille tuli siis yksi
ison lupa lisää. Todettiin myös, että vain yksi kielletty sonni oli
ammuttu, joten kuri on suht hyvin pitänyt.
14.11.
Päivän aikana ehdittiin
ottamaan kaksi vetoa, joista ensimmäinen suunnattiin
Isomaa-Koittanjärvi akselille. Sieltä Vila löysi "tornihirven" eli
6-8 -piikkinen sonnin, joten sen annettiin jatkaa matkaa Isojoen
puolelle. Toinen passitus suunnattiin Sinervään. Siellä riistapelto oli
jo
syöty, joten omalla puolen ei hirviä enää ollut, mutta väärältä puolen
vila vei jonkun hirven Leppijärven suuntaan.
15.11.
Jahtipäälikkö meinasi, että tänään ammutaan loput ison luvat, joten
ensiksi suunnattiin Marttanmaalle, jossa yksinäinen iso oli majaillut.
Se löytyi Puskaniityn puolelta ja Antti pääsi nuoren naaraan kaatamaan
Suojärven järvenrantakydölle. Toisessa ajossa mentiin Rydistöön, joka
eilen oli jäänyt huonolle hakemiselle. Tänään sieltä löytyikin "v*tusti
piikkejä" omaava sonni, jota vieraana ollut Janne ampui ensin
Karhuluodontiellä jalkaan. Siitä sonni jatkoi matkaa kallträskiläisille
Halluviitaan, jossa olikin jo yksi Korpunen valmiina passissa.
Hänen osumansa menivät suolille, mutta hidastivat hirven menoa, niin
että Keijo pääsi lopulta sarvipään lopettamaan haukkuun Prunttiperkoon
lähelle honkalaisten puolelle.
Jahti
on toistaiseksi päättynyt.
