12.10. Aamun
ensimmäisessä vedossa suunnattiin Vilan ja Vilan veljen
voimin Välijoelle. Kauaa ei kestänytkään kun sisaruksilla oli
yhteishaukku emästä ja vasasta. Haukku jatkui siirtyvänä ja puolen
tunnin kuluttua Joni pääsi Uunikallion kohdalle Löytynnevan reunaan
vasan kellistämään. Eikä ihan pieni vasa ollutkaan, sillä painoa
sonnivasalla oli 111kg. Samalla alueella epäiltiin olleen
myös yksinäinen iso, mutta sitä koirat eivät löytäneet. Päivän
päätteeksi suunnattiin Haapaniemeen, jossa nähtiin heti uusia jälkiä.
Koirilla oli kova etsintä päällä ja Vilan jäljitys oli useamman
kilometrin, mutta pahaksi onneksi molemmat koirat menivät jälkiä
väärään suuntaan ja hirvet jäivät löytymättä.
25.10.
Viikolla oli näkynyt varmuudella 7 eri
hirveä ja koska
vasojakin oli maisemissa, päätettiin yksi ison lupa muuttaa vasan
luviksi. Aamun eka veto suunnattiin Puskaniittyyn, josko riistapellon
reunasta jotain löytyisi. 1,5 km jäljityksen jälkeen Vila löysikin emän
ja vasan. Haukkua nämä eivät kuitenkaan kuunnelleet vaan suuntasivat
heti Suojärven suuntaan. Järvenrantakyrön tiellä Erkki pääsi vasikkaa
ampumaan, mutta laukaus jäi hieman taakse. Vasikka lähti makuulta vielä
liikkeelle, mutta nopeasti vedetyssä passiketjussa Kotaniityn tiellä
sai Seppo vasikan lopullisesti ammuttua. Marttanmaalta ei hirveä
löytynyt, mutta Isostamaasta lähti sonnin mullikka liikkeelle.
Rekkaparkissa paukahti, mutta mihinkään mainittavaan se ei johtanut.
Verta tai karvoja hirvestä ei tullut, pari kertaa se päästiin vielä
näkemään, mutta terveen oloisen hirven jäljitys lopetettiin
honkalaisten puolelle lähelle 8-tietä.
26.10. Aamulla
oli Kotaniityn riistapellolla näkynyt hirvi, joten Puskaniityn suuntaan
mentiin taas passittamaan. Vila ei kuitenkaan kerinnyt pellolle saakka,
kun vastaan tuli emä kaksoisvasoilla. Alkuhaukkujen jälkeen porukka
lähti liikkeelle passimiehiä väistellen, kunnes yrittivät Voiton
kohdalta Lauttijärventien ylitse. Takimmaista vasaa ammuttiin, mutta
vasa jatkoi matkaansa jalkaa ontuen. Puskaniityn kautta sitä jahdattiin
ensin Suojärveen (jossa kävi uimassa), sitten Sikamäkeen ja lopulta
Isojoen puolelle Kankaanmaalle. Kun vasalle oli kertynyt matkaa noin
12km, saivat Vesijärveläiset sen lopulta ammuttua. Vasalla oli
etujalassa lihashälväsy ja painoa komeat 104kg. Kiitos vielä
Vesijärveläisille, että saatiin haavakko pois metsästä.
1.11.
Puskaniitty-Marttanmaa akselia
koluttiin aamupäivä, mutta hirviä ei löytynyt. Päivällä piiritettiin
Isomaa ja siellä passiketjuun käveli omia aikojaan ylivuotinen naaras,
jonka Touko sai kaadettua Vilhontien viereen. Myös Olli pääsi lehmää
tähtäilemään, mutta sen annettiin jatkaa matkaa.
8.11. Edellisöinen
lumisade paljasti alueella liikkuneen 6 hirveä. Yksikään niistä ei
ollut vasa, mutta Isonmaan neljän porukasta Vila sai valkattua juuri
sopivan ylivuotisen tappisarven. Se jolkotteli Jounin eteen
Vilhontielle juuri samasta kohtaan kuin viikkoa aiemmin lehmä. Kun
vasan jälkiä ei löytynyt, otettiin miehissä Mäntylänkulma ja koiralla
Puskaniitty, mutta merkkejä hirvistä ei näkynyt.
15.11.
Aamulla piiritettiin jälleen Puskaniitty ja Vila laitettiin hakemaan.
Olli meni oman koiransa (Rane) kanssa Ahon suunnalle. Puskaniityssä oli
tyhjää, mutta Ahosta Rane sai liikkeelle yksinäisen vasan. Haukkuun
vasa ei jäänyt, joten koira vaihdettiin ja Vila sai vasan saateltua
Mäkelän työ, jonne Jouni sen kaatoi. Tämän jälkeen siirryttiin saunan
lämmitykseen.
